HISTORIA

Turun musiikkijuhlat on Suomen vanhin yhtäjaksoisesti toiminut musiikkifestivaali. Festivaalin perustajana oli vuonna 1960 Turun Soitannollinen Seura. Monipuolinen kaupunkifestivaali tarjoaa yleisölleen korkeatasoista musiikkia, mm. suuria orkesterikonsertteja, kamarimusiikkia, resitaaleja, jazzia, ulkoilmatapahtumia ja konsertteja lapsille. Juhlilla käy vuosittain niin kotimaisia kuin ulkomaisia huippuartisteja. Taiteellisena johtajana toimii kapellimestari Ville Matvejeff. Aikaisempia taiteellisia johtajia ovat olleet Topi Lehtipuu, Olli Mustonen ja Martti Rousi.

Eero Linjaman laatima historiikki julkaistiin 50. festivaalin yhteydessä vuonna 2009. Alla olevaa historiikkia on päivitetty vuodesta 2009 eteenpäin.

Turun musiikkijuhlien synty

Suomen kulttuurielämässä koitti uuden nousun aika 1950-luvulta alkaen. Tuolloin luotiin perusta monille sellaisille musiikki-instituutioille, jotka määrittävät nykypäivänkin musiikkielämää. Ensimmäisten taidefestivaalien syntyminen sijoittuu 50-luvulle – ensimmäiset Turun musiikkijuhlat pidettiin vuonna 1960. Helsingin juhlaviikkojen edeltäjä Sibelius-viikot oli aloittanut toimintansa jo 1951 ja Jyväskylän Kesä 1956. Näiden pioneerifestivaalien innoittajina olivat olleet erityisesti kansainväliset festivaalikokemukset.

Turun musiikkijuhlat ei siis ole ensimmäinen katkeamatta toiminut suomalainen festivaali, mutta vanhimman suomalaisen musiikkijuhlan tittelin se kuitenkin ansaitsee. Sekä Helsingin juhlaviikot että Jyväskylän Kesä ovat vuosien kuluessa muodostuneet yleisfestivaaleiksi, joiden toiminnassa musiikin lisäksi on merkittävä painoarvo muillakin taiteenaloilla. Turun musiikkijuhlat on perustamisestaan lähtien pitänyt toiminta-ajatuksensa hämmästyttävän yhtenäisenä.

Turun Soitannollisen Seuran aktiivisten jäsenten piirissä nousi 50-luvun lopulla idea musiikkijuhlien järjestämisestä kotikaupungissa. Soitannollinen Seura pohti vuonna 1959 ahkerasti tulevien 170-vuotisjuhliensa viettämistä ja musiikkijuhlien järjestäminen oli yksi esillä ollut idea. Innokkaimmin ja sitkeimmin musiikkijuhlien puolesta työtä tekivät Päivö Aarilahti, John Osas, Olavi Sarmio ja Gottfrid Gräsbeck ja ylimääräisessä kokouksessaan maaliskuussa 1960 Soitannollinen Seura päätti toteuttaa Turun musiikkijuhlat vielä samana kesänä.

Turun musiikkijuhlien perustajilla oli selkeä näkemys siitä, mitä olivat tekemässä ja mitä sen tekemiseen tarvittiin. Lähtökohtana oli musiikkielämän kehittäminen, taiteellinen korkeatasoisuus ja rohkeus. Taloudelliset realiteetit olivat myös suunnittelussa vahvasti mukana – sekä julkista valtaa että yksityistä elinkeinoelämää lähestyttiin vetoomuksilla. Sitoutuneisuus sai 60-luvun alkuvuosina jopa henkilökohtaisia piirteitä: taatakseen juhlien läpiviennin muutamat järjestelyvastuussa olevat ottivat henkilökohtaista pankkilainaa juhlien kassan ylläpitämiseksi. Hyvin sujuneet festivaalit pitivät kuitenkin lainanottajien henkilökohtaisen talouden loppujen lopuksi koskemattomana.

1960-1962: Upeat ensimmäiset vuodet

Ensimmäisillä juhlilla lähdettiin liikkeelle rohkeasti asettamalla taiteellinen taso heti korkealle. Tuleville vuosille annettiin selvä suunta eikä epäselväksi jäänyt pyrkimys pitkäjänteisyyteen. Musiikkijuhlilla on joka vuonna käynyt ulkomaisia huippuvieraita sekä parhaita kotimaisia kykyjä. Ensimmäisen vuoden pääesiintyjänä voidaan pitää viulisti Igor Oistrahia, joka esiintyi sekä Turun kaupunginorkesterin solistina että kamarikonsertissa Timo Mikkilän kanssa. Suomalaisista huippunimistä juhlilla esiintyivät Mikkilän lisäksi mm. Pentti Koskimies, Tom Krause, Raili Kostia sekä eräs tulevien vuosien ahkerimmista vieraista Paavo Berglund Helsingin kamariorkesterin kapellimestarina. Ensimmäisillä juhlilla soitettiin kaikkiaan yksitoista konserttia ja konserttipaikkoina olivat konserttitalo, Tuomiokirkko, Akatemiatalo, Turun taidemuseo sekä Turun yliopiston aula.

Seuraavan vuoden juhlien ehdoton tapaus oli Leningradin filharmonisen orkesterin vierailu. Konserttitalon yleisön huumanneessa konsertissa esitettiin Beethovenin Eroica-sinfonia ja Shostakovitshin viides sinfonia kapellimestarilegenda Jevgeni Mravinskin johdolla. Leningradilaisten lisäksi juhlilla esiintyi kolme muutakin orkesteria, Sibelius-Akatemian kamariorkesteri johtajanaan Jorma Panula, Turun kaupunginorkesteri Ole Edgrenin johdolla sekä Radion sinfoniaorkesteri Paavo Berglundin johdolla. Berglundin lisäksi ensimmäisen vuoden vieraista yleisöä ihastutti uudelleen Pentti Koskimies nyt laulajatar Lenora Lafayetten pianistina.

Seuraavana vuonna konsertteja oli Turun linnassa pidetyn avajaistilaisuuden lisäksi vain viisi. Ohjelma painottui klassisen musiikin kolmeen B:hen – Deutsche Bach Solisten esiintyi kahdessa konsertissa, Brahmsin suurteoksen Ein Deutsches Requiem esitti Tuomiokirkossa Turun kaupunginorkesteri sekä tukholmalainen Musikaliska sällskapet -kuoro ja juhlat päätti Radion sinfoniaorkesterin Beethoven-konsertti Paavo Berglundin johdolla. Uransa alkuvaiheessa olevista suomalaisista eturivin muusikoista vuoden 1962 juhlilla esiintyi yhtenä niin Saksalaisen Sielunmessun kuin Beethovenin yhdeksännen sinfonian solisteista baritoni Matti Lehtinen.

1963-1965: Uusia aluevaltauksia ja musiikkiopiston esiinmarssi

Vuoden 1963 juhlilla tehtiin uusi aluevaltaus Göteborgin oopperan vieraillessa Turun kaupunginteatterissa Mozartin Così fan tutte -oopperaesityksellään. Orkesterina oopperassa soitti Turun kaupunginorkesteri, joka myös päätti juhlat omalla konsertillaan Sixten Ehrlingin johtamana ja Viktor Merjhanovin soittaessa solistina. Jorma Panula toi jälleen Sibelius-Akatemian orkesterin juhlille ja Akatemiantalon konsertissa orkesteri kantaesitti Paavo Heinisen konserton jousiorkesterille.

Panula johti myös seuraavana vuonna Turun musiikkijuhlilla, tällä kertaa Turun kaupunginorkesteria kahdessa konsertissa tuoreena orkesterin pääkapellimestarina. Vieraista kuuluisin oli kuitenkin Eric Ericson ja hänen johtamansa Tukholman kamarikuoro. Pari vuotta aiemmin perustettu Turun musiikkiopisto oli myös vahvasti esillä juhlilla – avajaistilaisuudessa esiintyivät sekä musiikkiopiston kamariorkesteri Tuomas Haapasen että kuoro Gottfrid Gräsbeckin johdolla.

Myös vuoden 1965 juhlilla musiikkiopiston panos oli vahva. Opiston orkesteri soitti avajaistilaisuudessa ja kuoro esiintyi yhdessä Turun kaupunginorkesterin kanssa Tauno Hannikaisen johdolla Mynämäen kirkossa – ensimmäinen Turun musiikkijuhlien konsertti Turun ulkopuolella. Myös juhlien kamarimusiikkikonserttien esiintyjistä useat olivat opiston opettajia: Marketta Valve, Tuomas Haapanen, Lennart Helling, Erkki Rautio ja Liisa Pohjola. Erityisesti Tuomas Haapanen ja Marketta Valve tulivat yleisölle tutuiksi useilla tulevillakin juhlilla. Orkesterivieraana oli Tukholman Filharmonikot Sixten Ehrlingin johdolla. Verdin Requiemin esityksessä kuorona oli tuttu Turun vieras Musikaliska sällskapet -kuoro Tukholmasta.

1966-1969: Toimivat järjestelyt ja innostusta oopperaan

Turun Soitannollisen Seuran järjestämänä musiikkijuhlat löysi heti ensimmäisten toimintavuosiensa aikana hyvän toimintakonseptin. Juhla järjestettiin alkukesästä (kesäkuun alussa tai toukokuussa) Sibelius-viikkojen kanssa päällekkäisyyttä välttäen. Ohjelmassa oli orkesterikonsertteja sekä Turun oman kaupunginorkesterin että vierailevien orkestereiden ja kapellimestareiden johdolla, nimekkäät solistit, Akatemiatalon ja Turun linnan kamarimusiikkikonsertit, muutama ulkomainen huipputähti, turkulaisten muusikoiden vahva osuus ohjelmassa ja silloin tällöin pohjoismainen oopperavierailu.

Järjestelyvastuussa oli Turun Soitannollisen Seuran asettama musiikkijuhlien työjaosto, johon vuosina 1960–1966 kuuluivat Gottfrid Gräsbeck, Päivö Saarilahti, Kurt Helander, Olavi Sarmio, Erkki Sysimetsä, Jussi Törnwall ja Arne Malmio. Juhlien talouden kivijalkana olivat lipputulot ja tuloja kerrytti lisäksi Turun kaupungin ja alueen elinkeinoelämän tuki.

1960-luvun lopun musiikkijuhlat jatkoivat edellä kuvatulla konseptilla. Sinfoniakonserteissa esiintyi Turun kaupunginorkesteri, Radion sinfoniaorkesteri, Tukholman filharmonikkojen kamariorkesteri ja Ruotsin radion sinfoniaorkesteri. Paavo Berglund jatkoi odotettuja käyntejään musiikkijuhlilla ja ulkomaisista kapellimestareista Sergiu Celibidache vieraili vuoden 1968 juhlilla Ruotsin radion sinfoniaorkesterin johtajana. Kertoman mukaan Celibidache innostui esittämään niin monta ylimääräistä numeroa, että järjestäjien piti viivästyttää Ruotsin-laivan lähtöä, jotta soittajat olisivat ehtineet suunnitellulle kotimatkalleen. Nimekkäimpinä ulkomaisina muusikoina kuultiin Igor Oistrahia vuonna 1967 Brahmsin viulukonserton solistina ja pianisti Christoph Eschenbachia vuonna 1968.

Oopperoita kuultiin lähes jokaisena vuonna – Paisiellon Sevillan Parturi esitettiin Åbo Svenska Teaterilla vuosina 1966 ja 1968 ensin Drottningholmin oopperan ja sitten Aarhusin Den Jydske Operan vierailuesityksinä. Vuonna 1969 oopperavierailun teki Suomen kansallisooppera esittäessään kaupunginteatterissa K. A. Hartmannin oopperan Simplicius Simplicissimus. Musiikin johdosta vastasi tuossa esityksessä Ulf Söderblom, nimiroolissa lauloi Tamara Lund ja ensiesiintymisensä Turun musiikkijuhlilla teki Kapteenin roolin laulanut nuori basso Matti Salminen.

1970-1972: Muutosten aika – rokki tulee mukaan

1970-luvun alussa Turun musiikkijuhlien toiminnassa alkoi muutosvaihe. Edellisen vuosikymmenen lopussa musiikkijuhlien taloudellinen tilanne heikkeni ja kaupungin rooli juhlien järjestämisessä lisääntyi. Turun Soitannollisen Seuran muodostamaa musiikkijuhlien työjaostoa täydennettiin vuonna 1970 kaupunginhallituksen edustajilla ja vuoden 1972 juhlilla Turun Soitannollinen Seura vetäytyi kokonaan juhlien järjestämisvastuusta. Toimintaa lähti vetämään Turun kaupungin musiikkijuhlatoimikunta sekä vuodesta 1973 alkaen Turun musiikkilautakunta. Tämä muutos toi juhlien suunnitteluun aiempaa useampia näkemyksiä ja juhlien luonne muuttuikin selvästi 1970-luvulla.

Musiikkijuhlien ajankohta siirrettiin elokuulle, missä se on siitä asti pysynyt. Suurimpana muutoksena oli Ruisrockin aloittaminen. Myös Turun musiikkijuhlat koki sisällöllisiä muutoksia ja länsimaiseen taidemusiikkiin keskittyneiden konserttien lisäksi ohjelmaa laajennettiin käsittämään jazzia, kansanmusiikkia, lasten-, ulkoilma- ja ilmaiskonsertteja. Konserttien ja tapahtumien määrä luonnollisesti kasvoi toiminnan lisääntyessä. Voidaankin todeta musiikkijuhlien laajentaneen kuulijakuntaansa hylkäämättä ensimmäisen vuosikymmenen vakiintuneita perinteitä.

Vuosien 1970 ja 1971 juhlilla esiintyi mm. Turun kaupunginorkesteri neljässä konsertissa ja orkesterivieraita olivat mm. New York Chamber Soloists, Prahan kamariorkesteri ja Rheinisches Kammerorchester. Vuoden 1970 Tuomiokirkkokonsertin ohjelmassa oli Beethovenin Missa Solemnis – solisteina suomalaisen laulutaiteen eturivi Irma Urrila, Raili Kostia, Matti Piipponen ja Matti Salminen. Samoilla juhlilla esiintyi myös Irja Jäykkä (Auroora) lied-konsertissa Erik T. Tawaststjernan kanssa. Laulutaiteen juhla huipentui sopraano Elisabeth Schwarzkopfin ja Robert Levinin lied-konsertissa vuoden 1971 juhlilla.

Vuoden 1972 vahdinvaihto tehtiin sujuvasti ja juhlien järjestämisen tärkeimmät avainhenkilöt – erityisesti Kalevi Kuosa ja Olavi Sarmio – pysyivät samoina. Uuden koneiston käynnistäminen aiheuttaa kuitenkin aina uusia haasteita ja vuoden 1972 musiikkijuhlat ovatkin konserttien määrässä mitattuna musiikkijuhlien historian pienimmät. Tärkeää oli kuitenkin, että vakiintunutta toimintaa jatkettiin eikä konserttien vähyys heijastunut niiden laatuun. Ulkomaisena päävieraana kuultiin London Mozart Players -orkesteria ja Akatemiatalolla piti kamarimusiikkikonsertin Turku-kvintetti, soittajina Yoshiko Arai-Kimanen, Seppo Kimanen, Veikko Kosonen, Teppo Hauta-aho ja Marketta Valve.

1973-1976: Näyttämötaide kukoistaa

Vuonna 1973 kuultiin ensimmäistä kertaa turkulaisin voimin esitettynä oopperaa musiikkijuhlilla. Mozartin Don Giovannin esityksen oli ohjannut Ralf Långbacka, Turun kaupunginorkesteria ja Turun oopperayhdistyksen kuoroa johti Juhani Numminen. Oopperan esityspaikka oli juhlille uusi, Turun linnan piha, josta erityisesti 1990-luvulta lähtien on muodostunut musiikkijuhlien musiikkiteatteriesitysten vakiopaikka.

Musiikkijuhlien esityksiä oli jo aiemmin viety Turun ympäristökuntiin ja yksi sykähdyttävimmistä konserttipaikoista oli vuoden 1973 Seilin kirkko, jossa Tuomas Haapasen johtama soitinyhtye solisteinaan Taru Valjakka ja Raili Kostia esittivät Pergolesin Stabat Materin.

Don Giovannin kolme esitystä vuonna 1973 eivät riittäneet yleisölle vaan ooppera uusittiin likimain samoin voimin seuraavanakin vuonna. Paavo Berglund palasi muutaman vuoden tauon jälkeen vuonna 1974 musiikkijuhlille, nyt Helsingin kaupunginorkesterin kapellimestarina. Juhlien ehdoton kohokohta oli Emil Gilelsin pianoresitaali konserttitalossa.

Vuonna 1975 esiintyi toinen pianistilegenda Claudio Arrau. Eric Ericson palasi Turkuun nyt Ruotsin radion kamarikuoron johtajana ja Tukholmasta vieraaksi tuli myös Ruotsin radion sinfoniaorkesteri Eliahu Inbalin johtamana. Akatemiatalolla lied-konsertin pitivät suomalaisen lied-taiteen yksi merkittävimmistä duoista Jorma Hynninen ja Ralf Gothóni. Hynninen esiintyi musiikkijuhlilla muutamaan otteeseen myöhemminkin, Gothóni on ensivierailunsa jälkeen ilahduttanut turkulaisyleisöä kaikkiaan kahdeksilla juhlilla.
Pianistisuuruuksien virta Turun musiikkijuhlille jatkui myös vuonna 1976, jolloin vuorossa oli Grigori Sokolov. Suomen eturivin näyttämötaiteen edustajat näyttivät osaamistaan Igor Stravinskin Sotilaan tarinassa. Esityksen ohjasi Ralf Långbacka ja näyttelijöinä olivat Heikki Kinnunen, Juha Muje ja Ulf Törnroth. Koreografian Tanssiteatteri Raatikon tanssijoille Tommi Kitille ja Marita Strömbergille oli tehnyt Marjo Kuusela. Muusikot esitykseen tulivat Turun kaupunginorkesterista.

1977-1980: Epävakaat vuodet

Turun kaupunginorkesterin intendentti Kalevi Kuosa oli 70-luvulla musiikkijuhlien pääarkkitehti. Hän siirtyi Radion sinfoniaorkesterin intendentiksi Helsinkiin jo hieman ennen vuoden -76 juhlia, mitä seurasi Turussa vuoteen -81 asti kestänyt intendenttivaihdosten aika. Intendenttien vaihtuminen heijastui myös musiikkijuhlien toiminaan. Vuosien 1976–78 intendentti Kari Jalonen hoiti musiikkijuhlienkin järjestelyt, mutta vuoden 1979 juhlan järjestelyistä vastasivat musiikkilautakunnan puheenjohtaja Päivö Saarilahti ja vt. apulaisintendentti Matti Kumpulainen. Kumpulainen hoiti myös 1980 juhlat intendenttien edelleen tullessa ja mennessä. Tilanne vakiintui kesäkuussa 1981 kun Alarik Repo aloitti kaupunginorkesterin intendenttinä ja otti myös musiikkijuhlat vastuulleen.

Henkilövaihdosten keskellä Turun musiikkijuhlat jatkuivat urheasti. Ulkomaisten esiintyjien varaamiseen tarvittavaa pitkäjänteisyyttä juhlajärjestelyissä ei aina ollut, mutta konserttien korkeasta tasosta vastasivat kotimaiset huippumuusikot. Vuonna 1977 musiikkijuhladebyyttinsä teki Leif Segerstam, joka johti Händelin Messias-oratorion – bassosolistina lauloi Jaakko Ryhänen. Turun kaupunginorkesteri esiintyi lisäksi päätöskonsertissa Pertti Pekkasen johdolla ja pianosolistina soitti sittemmin maailmanmaineeseen säveltäjänä noussut Rodion Shtshedrin.

Suomalaisen lied-taiteen korkeasta tasosta päästiin nauttimaan vuoden 1978 Schubertiadeilla. Ralf Gothóni isännöi kahta konserttia ja laulajina esiintyivät mm. Merja Wirkkala, Heljä Angervo ja Walton Grönroos.

Turun 750-vuotisjuhlavuonna 1979 esittäytyi kuin vaivihkaa muutama Suomen musiikkielämän suuri nimi. Nuoren säveltäjälupauksen Esa-Pekka Salosen teos Esclamazione sai kantaesityksensä ja juhlien tuleva taiteellinen johtaja Martti Rousi esiintyi ensimmäistä kertaa Turun musiikkijuhlilla Sello-oktetin riveissä.

Lars Ulrik Mortensen teki ensimmäisen Turun-käyntinsä jo vuonna 1980 Den Danske Violonbanden cembalistina. Vanhan musiikin yhtyeiden ehdottomaan eliittiin kuuluva Musica Antiqua Köln vieraili niin ikään ensimmäistä kertaa Turun musiikkijuhlilla. Håkan Hagegård, joka oli esiintynyt Turun musiikkijuhlilla jo vuonna 1971, konsertoi vuonna 1980 kansainvälisen maineen saavuttaneena liedtulkkina.

1981-1984: Alarikin aikakausi alkaa

1970-luvun loppua vaivannut vakiintuneisuuden puute päättyi Alarik Revon tultua musiikkijuhlille. Repo toimi musiikkijuhlien toiminnanjohtajana vuoteen 1989 ja palasi musiikkijuhlille uudelleen vuonna 1994. Revon pitkä työura musiikkijuhlilla päättyi vuonna 2007 hänen siirryttyä hoitamaan omaa manageritoimistoaan. Repo rakensi pitkäjänteisesti ja määrätietoisesti niin juhlien organisaatiota kuin sen taiteellista toimintaa.

Vuoden 1981 juhlilla oli vahva hollantilais-eestiläinen painotus. Estonia-kamariooppera Eri Klasin johdolla esitti Åbo Svenska Teaterilla Pergolesin, Cimarosan ja Menotin pienoisoopperat ja hollantilaisista vieraista kuuluisin oli vanhan musiikin mestari Ton Koopman.

Vuonna 1982 kuultiin musiikkijuhlien historian toinen Emil Gilels -resitaali sekä lisäksi Gidon Kremerin ja Kim Kashkashianin duokonsertti. Paavo Berglund vieraili jälleen musiikkijuhlilla, nyt Amsterdamin filharmonisen orkesterin ruorissa.

Ensimmäiset musiikkijuhlien elokuvaesitykset nähtiin vuonna 1983. Oopperataltioinnit ja musiikkiaiheiset elokuvat kuuluivat musiikkijuhlien ohjelmaan 80-luvun loppuun asti ja palasivat taas vuosiksi 1997–2000. Valkokankaan lisäksi vuonna 1983 oopperaa nähtiin myös Åbo Svenska Teaterin näyttämöllä Varsovan kamarioopperan Il Matrimonio Segreto -esityksissä. Lindsay-kvartetti toi Akatemiatalolle kvartettisoiton ehdotonta huipputasoa ja Martti Rousi soitti ensimmäistä kertaa solistina musiikkijuhlilla duokonsertissa Juhani Lagerspetzin kanssa.

Vuonna 1984 musiikkijuhlille palasi pianolegenda Bella Davidovich. Hän oli edellisenä vuonna konsertoinut poikansa Dmitri Sitkovetskyn kanssa ja soitti nyt sooloresitaalin. Davidovich palasi juhlille vielä vuosina 2004 ja 2007. Historian ensimmäisten musiikkijuhlien esiintyjä Tom Krause lauloi vuoden 1984 avajaisissa Turun kaupunginorkesterin säestyksellä ja päätöskonsertissa taituroi viulisti Ann-Sophie Mutter.

1985-1989: Vanhan musiikin riemukulku ja säätiöimisen monet vaiheet

1980-luvun loppua leimasi yhtenäisen ja vakiintuneen organisaation tuoma toiminnan vakaus: tapahtumien määrä lisääntyi ja laatu kehittyi tasaisesti, esiintyjät olivat ajankohtaisia ja juhlasta toiseen muodostui jatkumoita. Vanha musiikki on ollut musiikkijuhlilla alusta saakka osana ohjelmaa, mutta erityisesti 80-luvulla vanhan musiikin painotus vahvistui. Jordi Savall esiintyi kahteen kertaan, vuonna 1985 ja 1987 sekä solistina että Hesperion XX -yhtyeen johtajana. Muita vanhan musiikin huippunimiä olivat mm. Tallis Scholars, Sequentia ja Monica Huggett vuonna 1986, The Hilliard Ensemble, Hortus Musicus ja Ton Koopman vuonna 1987, Christopher Hogwood ja Harry Christophers vuonna 1988 ja Taverner Consort sekä King’s Consort vuonna 1989.

Esa-Pekka Salosen Turun musiikkijuhlien kapellimestaridebyytti tapahtui vuonna 1986, kun hän johti Lontoon Philharmonia-orkesteria kahdessa konsertissa. Alexis Weissenberg piti pianoresitaalin vuonna 1985. Vuonna 1985 esittäytyi musiikkijuhlayleisölle myös nuori kitaramestari Timo Korhonen. Jukka Tiensuu tervehti ohjelmakirjassa Derek Baileyn esiintymistä: ”Se, että Derek Bailey saapuu Suomeen, on yhtä lailla tärkeä tapaus kuin jos Gustav Leonhardt tulisi tänne soittamaan cembaloa”. Leonhardtin esiintyminen kävikin sittemmin toteen vuosina 1991, 1994 ja 2007.  Musiikkijuhlien tuleva taiteellinen johtaja Olli Mustonen esiintyi vuonna 1989 sellisti Heinrich Schiffin kanssa.

Turun musiikkijuhlasäätiön valmistelu käsitti käytännössä koko 1980-luvun. Se lähti virallisesti liikkeelle syksyllä 1983, kun kaupunginhallitus päätti käynnistää neuvottelut säätiön perustamiseksi. Ensimmäinen aloite oli toki tehty vielä aiemmin vuonna 1981, jolloin Turun musiikkilautakunta oli tehnyt kaupunginhallitukselle ehdotuksen säätiöstä. Neuvotteluja käytiin ahkerasti ja useiden mietintöjen, selvitysten, kokousten, esitysten ja vihdoin myös päätöksen jälkeen Turun musiikkijuhlasäätiö perustettiin vuonna 1989 ja ensimmäiset säätiön järjestämät juhlat pidettiin vuonna 1990.

Vuonna 1987 oli tarkoitus kuulla Peter Schreierin resitaali, mutta Schreierin sairastuttua, hänen tilallaan esiintyi sopraano Edith Matis. Pianistina oli Ralf Gothóni.
Musiikkijuhlien tuleva taiteellinen johtaja Olli Mustonen esiintyi vuonna 1989 sellisti Heinrich Schiffin kanssa.

Säätiö valitsi musiikkijuhlien toiminnanjohtajaksi Kari Vaseen ja taiteelliseksi johtajaksi Olli Mustosen.

1990-1992: Mustosen mahtavat vuodet

Tasavallan presidentti ryhtyi säätiön ensimmäisistä juhlista lähtien Turun musiikkijuhlien suojelijaksi ja siitä lähtien arvovaltansa musiikkijuhlien toiminnalle ovat tuoneet Mauno Koivisto, Martti Ahtisaari ja Tarja Halonen.

Olli Mustosen taiteellinen linja oli alusta saakka tinkimättömän korkeatasoinen. Säätiön tuoma itsenäinen organisaatio antoi Mustoselle hyvät lähtökohdat toteuttaa taiteellisia visioitaan. Mustonen laittoi itsensä täydellisesti likoon musiikkijuhlien puolesta niin konserttien suunnittelussa kuin toteuttamisessa.

Jo vuoden 1990 juhlien esiintyjäkaarti oli huikea: Esa-Pekka Salonen Lontoon Philharmonia-orkesterin kapellimestarina, sellisti Steven Isserlis kamarimuusikkona ja Helsingin kaupunginorkesterin solistina, sopraano Barbara Hendricks pianistinaan Staffan Scheja, Philippe Herreweghe La Chapelle Royalen johtajana ja säveltäjävieraana John Tavener.

Todellinen tähtiesiintyjien ilotulitus koitti vuonna 1991: Gustav Leonhardt, Roger Norrington, Ton Koopman, Melvyn Tan, Murray Perahia, Grigori Sokolov, Steven Isserlis, Timo Korhonen, Gidon Kremer, Oleg Maisenberg, Thomas Zehetmair, Joshua Bell!

Taiteellisesta tasosta ei tingitty myöskään Mustosen johtajakauden viimeisillä juhlilla 1992. Camerata Academica Salzburg piti kaksi konserttia legendaarisen kapellimestarinsa Sandor Véghin johdolla. Végh piti juhlilla myös mestarikurssin. Kansainvälisistä huippunimistä mukana olivat mm. pianisti András Schiff sekä sellisti ja kapellimestari Heinrich Schiff. Mustonen kokosi juhlille sarjan otsikolla ”Nuoria pianisteja”, esiintyjinä Valeria Resjan, Henri Sigfridsson ja Gergely Bogányi.

1993-1995: Rousin kausi alkaa – monitaide kukoistaa

Mustosen kolmen vuoden jälkeen vuonna 1993 taiteellisena johtajana aloitti Martti Rousi, joka hoiti tehtävää aina vuoteen 2009 saakka. Säätiö – vaikka on välillä joutunut olemassaoloaan tiukastikin perustelemaan – on tarjonnut viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana Turun musiikkijuhlille vankan tuotantorakenteen. Kari Vaseen jälkeen vuoden 1994 juhlilla toiminnanjohtajana jatkoi Alarik Repo, joka nyt palasi huolehtimaan musiikkijuhlien organisoinnista muutaman vuoden tauon jälkeen.

Rousi toi musiikkijuhlille uusia tuulia. Musiikin ja muiden taiteiden yhteys tuli esille jokavuotisissa musiikkiteatteriesityksissä, joiden esityspaikkana oli useimmiten inspiroiva Turun linna. Iloista festivaalihenkeä nostattivat vuodesta 1994 alkaen pidetyt iltamat VPK-talolla. Vuonna 1993 alkoivat myös musiikkijuhlien mestarikurssit ja mestarikurssilaisten esiintymiset toivat uuden osan juhlien konserttitarjontaan.

Turun linnan musiikkiteatteriesitykset aloitti vuonna 1993 Yön harlekiinit, tekijöinä mm. Erik Söderblom, Tiina Lindfors, Tanssiteatteri ERI, Kuudennen kerroksen orkesteri ja Anu Komsi. Yön Harlekiinit saavutti niin suuren suosion, että se toistettiin 1994 juhlilla. Saman suosion saavutti myös vuosina 1995 ja 1996 Turun linnassa esitetty Charpentierin Les Arts Florissants. Vastavalmistunut Sigyn-sali oli näyttämönä 1995, kun Tanssiteatteri ERI, Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri, Juhani Lagerspetz ja Camilla Nylund kantaesittivät Mikko Heiniön pianokonserton ja tanssiteoksen yhdistelmän Hermes.

Uudistuksien lisäksi Rousi myös vaali sitä perinnettä, johon musiikkijuhlien tuolloin yli 30-vuotinen historia antoi hyvät eväät. Yleisöä ihastuttivat edelleen ulkomaiset huippuvieraat sekä kotimaisten taiteilijoiden parhaimmisto. Kansainvälisten pianolegendojen virta Turkuun jatkui edelleen – vuonna 1993 esiintyi Svjatoslav Richter ja 1994 Yefim Bronfman. Loistavia orkesterikonsertteja tarjosivat mm. 1993 Yehudi Menuhin ja Liettuan kamariorkesteri sekä Paavo Berglund ja Euroopan kamariorkesteri, 1994 Gustav Leonhardt Orchestra of the Eighteenth Centuryn kapellimestarina ja 1995 Esa-Pekka Salonen Ruotsin radion sinfoniaorkesterin ja kuoron kanssa. Vuoden 1994 juhlien avajaiskonsertin laulusolistina loisti Karita Mattila.

1996-1999: Vieraita idästä ja kotimaasta

Turun linnan musiikkiteatteriesitykset jatkuivat ja tavaksi vakiintui saman esityksen toistaminen seuraavilla juhlilla. Les Arts Florissantsin uusintaesityksen jälkeen ohjaaja Erik Söderblomin ja kapellimestari Sakari Oramon johdolla rakennettiin Mozartin musiikista ooppera Sulhaset koetuksella vuosina 1997 ja 1998 ja vuosina 1999 ja 2000 nähtiin Linnan eri tiloissa kiertävä Turun linnan rakastavaiset, jonka ohjaaja oli Michael Baran ja musiikista vastasi Juhani Nuorvala. Jordi Savall esiintyi juhlilla uudelleen vuonna 1997 ja pianistihuipuista kuultiin vuonna 1999 sekä Grigori Sokolov resitaalissa että Vladimir Ashkenazy Helsingin kaupunginorkesterin solistina ja kapellimestarina.

Ulkomaisten orkesterivieraiden kärkinimet tulivat idästä. Vuonna 1996 Mihail Plentjov johti vastaperustettua Venäjän kansallista orkesteria sellisti Natalia Gutmanin soittaessa solistina ja musiikkijuhlien historiaa tehtiin vuonna 1998 Pietarin filharmonikkojen palatessa festivaalin vieraaksi. Kaupungin nimi oli ehtinyt vaihtua orkesterin edellisestä vierailusta ja kapellimestarina toimi nyt Juri Temirkanov, mutta venäläisen huippuorkesterin sointi oli vuosien varrella säilynyt.

Suomalaiset orkesterit ovat vierailleet musiikkijuhlilla aivan sen alkuvuosista alkaen ja 1990-luvulla näiden vierailujen määrä lisääntyi huomattavasti. Vuodesta 1994 lähtien Turun oman orkesterin lisäksi juhlilla on joka vuosi kuultu muitakin suomalaisorkestereita. Radion sinfoniaorkesteri ja Helsingin kaupunginorkesteri ovat esiintyneet juhlilla säännöllisimmin, useita käyntejä on kertynyt myös Tapiola Sinfoniettalle, Keski-Pohjanmaan kamariorkesterille, Sinfonia Lahdelle, Tampere Filharmonialle ja Suomen kansallisoopperan orkesterille. Myös Oulun ja Jyväskylän orkesterit ovat esiintyneet Turun musiikkijuhlilla. Näiden orkestereiden kapellimestareina ovat olleet mm. Paavo Berglund, Sakari Oramo, Jukka-Pekka Saraste, Leif Segerstam, Juha Kangas, Osmo Vänskä.

Vuonna 1998 kantaesitettiin kaksi Turun musiikkijuhlien tilausteosta: Mikko Heiniön ReLay ja Paavo Heinisen Five Lightings. Juhlien historian aikana on kuultu kantaesityksinä myös mm. Jukka Tiensuun, Jouni Kaipaisen ja Olli Mustosen musiikkia.

2000-2003: ”Vuoden festivaali” tarjosi kamarimusiikkia ja kevyttä musiikkia

Turun musiikkijuhlat oli vuonna 1968 mukana perustamassa Finland Festivals -kattojärjestöä yhdessä Helsingin juhlaviikkojen, Jyväskylän kesän, Pori Jazzin ja Savonlinnan oopperajuhlien kanssa. Vuonna 2002 Finland Festivals valitsi Turun musiikkijuhlat vuoden festivaaliksi.

2000-luvun alussa konserttien musiikkityylien kirjo laajeni kahden nimikkosarjan myötä. Jaakko Salovaara- ja Severi Pyysalo -sarjat toivat musiikkijuhlille mm. Apocalyptican, Rinneradion, Kimmo Pohjosen ja Jukka Perkon. Uusina konserttipaikkoina mukaan tulivat mm. Säätämö ja Turku Energian vanha turbiinihalli.

Tanssi on ollut musiikkijuhlilla voimakkaasti esillä erityisesti turkulaisten Tanssiteatteri ERIn ja Aurinkobaletin useiden produktioiden ansioista. Vuonna 2003 juhlilla vieraili lisäksi Suomen tanssimaailman huipulta sekä Jorma Uotisen tanssiteos että maailmanmaineeseen noussut Tero Saarinen Company.

Musiikkijuhlien konserttien perusrunko on koko juhlien historian ajan muodostunut korkeatasoisista kamarimusiikkikonserteista. Rousin johtajakaudella musiikkijuhlien kamarimuusikoista muodostui yleisölle tuttuja ja odotettuja vieraita. Rousin itsensä lisäksi myös kamarimuusikkoina vuodesta toiseen juhlilla ahkeroineita olivat mm. Peter Nágy, Philippe Graffin, Bruno Giuranna, Leonidas Kavakos, Pavel Vernikov, Cecilia Zilliacus, Ralf Gothóni, Henri Sigfridsson ja Juhani Lagerspetz.

2004-2008: Suurenmoisia tekoja Turussa

Lopullinen varmistus siitä, että Turusta tulee Euroopan kulttuuripääkaupunki vuonna 2011, saatiin Brysselistä vuonna 2007. Hakuprosessin aikana turkulaiset ylsivät huikeisiin kulttuuritekoihin näyttääkseen osaamistaan ja Turun potentiaalia. Eräs suurisuuntaisimmista produktioista oli Turun filharmonisen orkesterin tuottama Lentävän hollantilaisen esitys Forum Marinumin edustalla vuoden 2005 musiikkijuhlien aikaan. Paikan erinomaisuus konserttikäyttöön oli todettu jo vuoden 2002 musiikkijuhlien Suomen joutsen 100 vuotta -juhlakonsertissa ja vuonna 2004 juhlille Turun filharmonisen orkesterin tuottamassa Verdin Requiemin esityksessä. Matti Salmisen mahtavaa bassoa kuultiin näissä molemmissa konserteissa ja luonnollisesti myös Lentävän hollantilaisen Dalandina.

Maailman orkesterieliitistä saatiin maistiaisia vuonna 2004 Valeri Gergijevin johtaessa Mariinski-teatterin orkesteria vastavalmistuneen Arkenin pihalla sekä kuoroilla ja solisteilla vahvistettuna konserttitalossa. Esa-Pekka Salosen aikaansaaman Itämerifestivaalin yksi konserteista avasi vuoden 2005 Turun musiikkijuhlat Ruotsin radion sinfoniaorkesterin ja kuoron esiintyessä konserttitalossa. Muita tähtiesiintyjiä olivat mm. Bella Davidovich vuosina 2004 ja 2007, Musica Antiqua Köln vuonna 2005 ja Gustav Leonhardt vuonna 2007.

Säätiöiminen antoi Turun musiikkijuhlille paremmat mahdollisuudet toimia myös elokuisen festivaalin ulkopuolisten tapahtumien järjestäjänä. Markku Luolajan-Mikkolan Gambaa!-sarjan konsertteja pidettiin Turussa vuosina 2003-2004. Turun musiikkijuhlat kokosi kaupungin musiikkitoimijat – Turun kaupunginorkesterin, konservatorion ja musiikkiakatemian sekä Turku Ensemblen ja yliopistojen musiikkitieteen laitokset – järjestämään uuteen musiikkiin keskittyneitä Aboa Musica -festivaaleja. Aboa Musican säveltäjävieraina olivat vuonna 2001 Aulis Sallinen ja Kaija Saariaho, 2003 Onute Narbutaite ja Einojuhani Rautavaara, vuonna 2004 Jouni Kaipainen ja Sofia Gubaidulina sekä vuonna 2006 Unsuk Chin ja Kalevi Aho.

Alarik Revon jälkeen Turun musiikkijuhlien toiminnanjohtajana toimi Eija Kurki runsaan vuoden ja elokuussa 2008 toiminnanjohtajana aloitti Emilie Gardberg. Musiikkijuhlat olivat jälleen murrosvaiheessa: taloudellisesti tilanne oli hyvin haastava, Uudenmaankadun toimistotilat vaihtuivat konserttitaloon ja henkilöstöä pienennettiin merkittävästi. Vuoden 2008 juhlat olivat 2000-luvun pienimmät, mutta Turun musiikkijuhlat osoitti jälleen elinvoimaisuutensa. Tuomiokirkon Iltapäivän Bach -sarjassa koettiin taianomaisia hetkiä Suomen eturivin nuorten sellistien esittäessä kaikki Bachin soolosellosarjat ja uutena konserttipaikkana käytettiin Qwenselin taloa.

Seuraava puoli vuosisataa – kaupunkifestivaalin uljaat suunnitelmat

Turun musiikkijuhlien jatkaessa kohti seuraavaa puolta vuosisataa tulevaisuuden mahdollisuudet näyttäytyvät jännittävinä ja innostavana. Kulttuuripääkaupunkivuoden tuoma ainutlaatuinen näkyvyys, volyymi ja innostus Turun kulttuurielämään oli väistämättä uuden avaus myös Turun musiikkijuhlille. Emilie Gardbergin siirryttyä Turun filharmonisen orkesterin intendentiksi elokuussa 2012 Turun musiikkijuhlien uudeksi toiminnanjohtajaksi valittiin Liisa Ketomäki, valtiotieteiden maisteri ja Master of Arts. Hän aloitti tehtävässään toukokuussa 2012. Pyrkimys syvempään yhteistyöhön muiden turkulaisten kulttuurilaitosten sekä kansainvälisten verkostojen luomiseen ovat myös omiaan kehittämään musiikkijuhlien organisaation toimintaa.

Musiikkijuhlat aikoo pysyä kaupunkifestivaalina, joka palvelee yleisöään korkeatasoisella ja monipuolisella ohjelmistolla, jonka ytimessä on länsimainen taidemusiikki. Vuodesta 2010 asti taiteellisena johtajana on toiminut maailman tenorieliittiin kuuluva Topi Lehtipuu. Yhdessä Lehtipuu ja Ketomäki ovat pyrkineet kehittämään musiikkijuhlia kansainvälisempään suuntaan. Turun musiikkijuhlien rakennuspuina ovat tulevaisuudessakin Turun kaupungin, elinkeinoelämän ja Opetusministeriön tuki – mutta tärkeimpänä yleisön osoittama vahva kannustus.

Vuonna 2015 Turun musiikkijuhlien taiteellinen johtaja tenori Topi Lehtipuu siirtyi Helsingin juhlaviikkojen taiteelliseksi johtajaksi ja Turun musiikkijuhlien uudeksi taiteelliseksi johtajaksi valittiin Turun musiikkijuhlasäätiön yksimielisellä päätöksellä Ville Matvejeff, joka on tullut tunnetuksi niin kapellimestarina, säveltäjänä kuin pianistinakin.